Tänään oli huippuporukka ihmettelemässä äidinkieltä ja opetuksen uusia tuulia VESO-koulutuksessa Olarissa. Uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan monilukutaitoa, vuorovaikutusta, osallisuutta ja kulttuurista monimuotoisuutta. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa kielitietoisuus on avainsana. Kielen merkitys korostuu kaikissa oppiaineissa. Uudessa opetussuunnitelma monilukutaito on laaja kokonaisuus, jonka opettaminen on kaikkien opettajien vastuulla. Tapa käyttää rakenteita ja luoda tekstejä on jokaisessa oppiaineessa erilainen. Tämä heijastuu opettamiseen ja sen tärkeyteen, että jokainen opettaja kokee kielen opettamisen merkitykselliseksi. Toinen kysymys on se, että millä ajalla opettaja ehtii kaiken hienon ja upean opettaa. Tässä tarvitaan jo edunvalvontaa, ettei jo ennestään tunnollisten opettajien työtaakka moninkertaistu. Toisaalta uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan myös kiirettömyyttä. Kannatan!
Kieli on osa kulttuuri-identiteettiä, siksi on huolestuttavaa,
että nuorten kielitaito kaventuu koko ajan, sanavarasto vähenee. Toisaalta
nuoret luovat omaa uutta kieltä ja kommunikoivat sillä sujuvasti. Onko opettajasukupolven ja nykynuorten välillä kielimuuri?
Opetussuunnitelmaihmettelyn lisäksi oli upeaa tavata idearikkaita opettajia, joiden kanssa aloimme jo luoda yhteistä ideapankkia ja keksiä uusia motivoivia menetelmiä nykynuorison iloksi. Toiminnallisen kieliopin kehittäjän Nina Maunun kanssa pohdimme toiminnallisuuden merkitystä oppilaita motivoivana menetelmänä.
San upouusia näkökulmia myös tänään pidetyssä rehtoriseminaarissa, jossa pohdittiin koulun arkea rehtorin ja talouden näkökulmasta. Leikkauksia on valitettavasti näköpiirissä. Valtuusto päättää lopullisista leikkaussummista myöhemmin. Nyt lienee tärkeintä pohtia asiat niin, että varsinaisesta opetuksesta ei leikattaisi. Rehtorien ja apulaisrehtorien luovuus laitettiin koetukselle, kun mietittiin, mistä voisi roposia pois ottaa.
