Kirjoituksiani opetuksesta, koulutuksesta ja vähän muustakin mieltä liikauttavasta.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Henkilöstön huomioiminen muutostilanteessa


Espoon opetustoimessa on monia hankkeita meneillään. Hankkeet sinällään ovat hyviä, mutta silloin kun opettajan perustyöhön ei jää enää kunnolla aikaa, on karsittava hankkeista tai muista ylimääräisistä tehtävistä.

Opettajan perustyö, läsnäolo oppilaan kouluarjessa, opettaminen ja kasvattaminen ovat kuitenkin ne tärkeimmät tehtävät.

Kouluissa on monia hyviä käytänteitä. Valitettavaa vain on se, että uudistamisen riemussa monet uudistukset tulevat liian nopeasti ja koordinoimattomasti ruohonjuuritasolle, niin että "riviopettajat" vastaanottavat hämmentyneinä uudet asiat, kun vanhatkin käytännöt oli vasta juuri sisäistetty. Tämä hötkyily vie henkilöstön aikaa ja energiaa ja kasaa painavia kiviä työhyvinvointisäkkiin.

EKOAY on ollut näistä nopeista muutoksista erityisen huolissaan. Sivistystoimessa on tehty suuria muutoksia, koulukohtaiset kokonaisbudjetit ovat rasittaneet erityisesti rehtoreita ja koulusihteereitä ja Opit-ympäristön vaihdos huolestuttaa monia. Kannanotto on luettavissa EKOAY:n sivuilla osoitteessa http://www.kolumbus.fi/ekoay/edunvalvonta_kannanotot.html#muutos/

Ehdimmekö pysähtyä?


Aika on rahaa! Vanha sanonta ilmaisee osuvasti nykypäivän kiireistä elämänrytmiä. Aika on ihmisen luoma käsite, joka on ollut niin kauan olemassa kuin ihminenkin. Alussa ajan mittaaminen liittyi luontoon ja elämänrytmiin, mutta kun ajalta on alettu vaatia tehokuutta, on siirrytty yhä pienempiin ajan yksiköihin. Uskallammeko ja ehdimmekö pysähtyä aikataulujen tikuttaessa takaraivossa?

Minä pysähdyin maanantai-iltana nukkumaan mennessäni, kun löysin tyynyltäni tyttäreni jättämän legorakennelman. Se kirvoitti miettimään, mikä elämässä onkaan tärkeää.

Koulussa monet oppilaat ovat sitä mieltä, että on liian kiire. He toivovat, että olisi aikaa keskustella. He kaipaavat opettajan, aikuisen huomiota. Itsekin huomaan, että välillä säntäilen sinne tänne, sen sijaan voisin rauhassa keskittyä oppilaisiin tai istua mukavasti opettajainhuoneessa, rupatella ja juoda kupposen teetä.

Aika on kesytettävä tukevalla otteella!

Alueyhdistys tulee!


Pääkaupunkiseudulla on historiallinen päivä 6.4. Kyseisenä päivänä on Pääkaupunkiseudun alueyhdistyksen perustamiskokous.

Asiaa on valmisteltu jo useampi vuosi. Perustamiskokous pidetään Akavatalolla Pasilassa.

Espoosta mukaan ovat lähdössä kaikki opettajaryhmät. Alueyhdistys käsittää siis Helsingin, Espoon ja Kauniaisten sekä Vantaan alueen ja näissä kaupungeissa työskentelevät opettajat. Jäseniä alueyhdistykseen on tulossa tällä hetkellä noin 16 000. EKOAY:n toimistolla pidettiin PKS-seudun opettajien ammattiyhdistysten työvaliokuntien yhteiskokous viime torstaina. Pohdimme jälleen kerran alueyhdistykseen liittyviä asioita ja alueyhdistyksen hallituksen kokoonpanoa. EKOAY päättää kokouksessaan 29.3. alueyhdistyksen hallitukseen ehdotettavista Espoon ja Kauniaisten edustajista.

Mihin alueyhdistystä tarvitaan? PKS-seudun alueyhdistys on Suomen suurin alueyhdistys. Yhdistyksen suuri jäsenmäärä on melkoinen selkänoja, kun ajetaan asioita, joita on tarkoitus saada mediaan ja näkyville eri tiedotusvälineissä. Alueyhdistys ottaa kantaa opetukseen liittyviin asioihin, verkostoituu niiden tahojen kanssa, jotka päättävät opetuksen resursseista ja vaikuttaa kaikin mahdollisin keinoin opetuksen ja opettajan tehtävän arvostuksen ja tärkeyden näkyvyyteen.

Alueyhdistyksen myötä EKOAY:n toimintaan tulee varmastikin muutoksia, mutta yhdistys säilyy entisellään. Sen sijaan Länsi-Uudenmaan piiri, jossa EKOAY oli jäsenenä, on purettu eli se ei ole enää toiminnassa. Espoossa ja Kauniaisissa ruohonjuuritason edunvalvonta jyllää siis edelleen EKOAY:n voimin. Paikallisyhdistyksellä eli EKPY:llä säilyvät palkkapoliittiset neuvotteluoikeudet, joten paikallinen edunvalvonta on edelleen tärkeää.

Alueyhdistys tuo uudenlaista yhteistyötä. Tavoitteena on yhteinen opettajuus.